Vuosi on alkanut vaihetelevissa merkeissä. On ollut pakkasta ja vesisadettakin, onneksi nyt on mukavan rapasakat pakkaset taas ja hiukan lunta antamassa valoa. Päivätkin ovat pidentyneet huomattavasti eli kovaa vauhtia kohti kevättä ollaan menossa.
Hevoset voivat enempi ja vähempi paksusti. On se vaan mukavaa mennä tallille aamusella ja kuulla hyvän tuuliset hörhötykset.
Joni meni Kiuruvedelle kengityksen peruskurssille, joten kohta meillä on kotona oma kenkääjä tai ainakin vuolija. :)
Itseltä löydettiin ultrassa pitkään kiukutelleesta olkapäästä kalkkikertymiä, isoin halkaisijaltaan 1,5cm. Ei siis ihmekkään jos välillä olkapää on julmetun kipeä. Onneksi sain passituksen fysiatrille. Jospa siellä keksittäisiin helpottava hoito noihin kalkkeutumiin.
Taidan olla aika kalkkis! ;D
Äiti kissa ja isot kollit kävivät ell torstaina ja kaikki tehtiin siellä lisääntymiskyvyttömiksi. Onhan noita pentusia vieläkin seitsemän kotona. Aikamoinen vilske käy siis meidän huushollissa. Pennut ovat pian onneksi luovutusikäisiä. Kahdelle onkin koti jo valmiina.
Ikävääkin sattui tuossa torstai-iltana kun pienin neitokakaduvaaveista oli päässyt jotenkin häkistä pois ja loukannut itsensä pahasti. Siinä ei auttanu itku markkinoilla vaan oli pikaisesti päästettävä pieni lintu kärsimyksistään. Kurja juttu. :(
Siinä tuli pohdiskeltua sitten tätä elämän päättymisasiaa Alinan kanssa. Haluaisin kovasti uskoa, että ne rakkaat lemmikit ja läheiset ovat sitten siellä rajan takana meitä vastassa kun oma aika koittaa. Mutta sitähän ei kukaan tiedä.
Että sellaista kuuluu tänne Menopelitallin arkeen tällä erää.
Mukavia pakkaspäiviä kaikille!